Synnytys

Elikkäs keskiviikon ja torstaisen välisenä yönä, heti kun päivä vaihtu 21.päivän puolelle, alkoi kipeät supistukset harvakseltaan. kuitenkin pystyin sen yön nukkumaan ihan kotona ja melkein koko yön. Aamulla heräsin kipeään supistukseen ja supistukset jatkui koko päivän, muttei kuitenkaan säännöllisenä. Iltaa kohti supistukset kipeni, makoilu alkoi olla melko tuskaa ja supistuksen jälkeen tuli aina kuuma aalto. Henkan kanssa meillä kotona koitettiin katsoa telkkaria, antti oli ilta vuorossa. Joutuin sitten kuitenkin soittamaan Antin kesken työpäivän, käytiin ekan kerran siinä 19 aikaan äitipolilla. Ajoivat käyrän ja katsoivat kohdunsuun tilanteen. Käskivät vielä kotiin "hakemaan vauhtia"... Yö oli yhtä tuskaa, mutta sinnittelin kotona, nukkumatta silmäystäkään.

Seitsemän aikaan aamulla mentiin sitten synnärille ja otettiin perhehuone. Puoli kahdeksalta tuotiin ruoka, mutta mulla oli niin kovat supistukset, että en voinut istua, saati sitten nukkua. Pääsinkin sitten heti allasta kokeilemaan. Voi vitsi että olo tuntui keveältä, ja supistukset vähän antoivat periksi. Siellä sitten lilluinkin pari tuntia. Lopulta kun nousin ylös, supistukset iski täysillä päälle. Kätilö tekikin tutkimuksen ja  olin sitten avautunut sen 4cm ja pääsin synnytys saliin.

Siellä sitten tollistelin yhteen asti ilman kipulääkitystä.Pyysin mää lopulta ilokaasua, henkilökohtaisesti oon sitä mieltä että ilokaasu oli todellakin parasta ainetta, sillä selvisinkin siihen asti, että synnytys oli kunnolla käynnissä. Tuntui kuin ois ollut pienessä sievässä ja se aine taittoi supistuksilta kivasti terän, niin että niistä tuli ihan siedettäviä. Mulla oli koko ajan ne langattomat laitteet kiinni, että nähtiin vauvan syke+supistukset, joita se laite ei halunnu etes piirtää.

Laitettiin mulle epiduraali, sen ansiosta sainkin sitten nukuttua sen pari tuntia. Sitä ennen sitten puhkaistiinkin kalvot ja laitettiin lapselle pinni päähän, että nähtäis sitä sykettä koko ajan. Voi vitsi, kun se lääkäri haluskin laittaa sen niin että istuisin. Oli tuskaa. vatsa otti vastaan, kun ois pitäny selkä käyrällä istua ja supistukset vaivasi. Itse piikki sattui kymmenen kertaa vähemmän, eikä tuntunut mun mielestä oikeen missään. Sellainen sähköiskun tapainen kipu meni vain jalkoja kohti. En oikein kunnolla tahtonut avautua, 8cm olin kuitenkin auki, en oikein muista mikä siinä oli ongelmana...

Enkä pystynyt makoilemaan kun supistukset tuli, oli aivan yhtä tuskaa. Pääsinkin sitten vielä pallon päälle istumaan ja sain ilokaasun uudelleen käyttööni, kun epparin vaikutus alko lakkaamaan (eivät uskaltaneet laittaa sitä heti lisää, koska vauvan syke oli niin matalalla, ei vissiin tykännyt kun makoilin, koska syke nousi heti kun pääsin pallon päälle sieltä 110 sinne 145.) Laittoivat sitten sitä menemään ja muistan kun tuntu että supistus tulee, otin kolme henkäystä ilokaasua ja sitten hengittelin hitaasti kun itse supistus tuli. Ja siinäpä sitten olin loppuun asti, tuli niin järkyttävä ponnistamisen tarve ihan yhtäkkiä, että en olis uskonut. Muistan kun aattelin vain sitä kipua, en mitään muuta, se jotenkin täytti maailman.

Synnytin muuten penkiltä, en voinut vain mennä makuulle. 01.15 aloitin ponnistamaan ja 01.45 oli tyttö maailmassa. Oisin varmaan nopeamminkin synnyttänyt, kätilö vain ensin kielsi ponnistamasta, koska kohdun kaulasta oli jäänyt joku lippa estämään vauvan ulospääsyä. Minkäs teet, pakkohan mun oli ponnistaa kun se tarve oli niin suuri. Kätilö sitten leikkasi lopulta vähän tuota välilihaa, jotta ei tulis hulluja repeämiä. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, sain lopulta paha äänisen limaisen pörröpään vatsanpäälle. Siinä se huusi kuin syötävä ja olin ihan pihalla.  Tyttö sai pisteiksi 9-9-9 ja painoa oli 3730g, pituutta 49cm. Maailman suloisin pallopää.

hohhoijaaa. ei kyllä kamalasti iskis enää tää maha pystyssä tönöttäminen, meinaan että ku selkä ei kestä istua, en pysty juoksemaan/hyppäämään ja kävely on sellasta vaappumista puolelta toiselle, mua närästää nykyään jatkuvasti, en nää omia varpaitani, naama on alkanu kukkimaan ja mun iho on turmeltunut raskausarvista. Kaiken kukkuraksi oon ihan hermoheikko ja vainoharhanen, jee onnea vaan kaikille ihmisille jotka joutuu mun kanssa olemaan päivittäin tekemisissä. Yöt on kamalia ihan vaan sen takia, että mulla on niin KUUMA koko ajan ja en pysty edes nukkumaan siinä asennossa missä tahtoisin. Sitte ku oon saanu vihdoin unenpäästä kiinni nii kissa tulee syömään mun varpaita ja kehräämään korvan viereen, kyllä täytyy sanoa että siinä vaiheessa oon jo melko pahalla päällä.

Noh, ei tää nyt sentään ihan pelkkää kärsimystä ja tuskaa ole, asiat vois olla pahemminkin. Mää vaan kaipailisin jo kääröä syliin ja oon ihan kypsä tähän loppuajan raskauteen.

Sitte näihin neuvola-asioihin... Tosiaan viime maanantaina kävin neuvolassa, hemppa arvot oli pompanneet takaisin sinne 165, vaikka en oo syönyt mitään rautavalmisteita aikoihin. Myös verenpaineet oli noussu, vaikka mulla yleensä hullun matalat, terkka sano että nää on merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Painoa oli tullu enää 25g per viikko. Sitten sisätutkimuksessa osoittautui, että mulla on kohdunkaulaa vielä 2cm jäljellä, mutta oli sentään pehmentynyt ja yhä vieläkin sormenkärjelle auki. Limatulppa tuli ainakin tänään, oli sellasta räkää housut täynnä (voitte kuvitella). Supistuksista ei tietoakaan. Kaveri liikkuu nyt masussa silleen tasaisen hitaasti, välillä ojentelee raajoja joka suuntaan niin että vatsa on hienoja patteja täynnä. Olo on niin kuin alien leffan tähdellä. Kaikista raivostuttavinta on ku lapsi alkaa hikottelemaan, sellasta tasasta sykähtelyä saattaa jatkua tuntikausia, se on niin ärsyttävän tuntoista että pinna meinaa palaa vähemmästäkin. Toisaalta hyvä vain että tekee niitä hengitysharjoituksia...

Eipä tässä voi oikein muuta sanoa kuin että oon kokeillut (ja teen vieläkin pakonomaisesti) kaikkea mahdollista saunomisesta piimän juontiin, eikä tyttö näytä tahtovan ulos. Mua niin pelottaa se yliaikaisuus ja synnytyksen käynnistäminen, että ei mitään rajaa. Noh, jos mä vielä laittaisin sitä masu
kuvaa ja koittaisin sitten kömpiä tonne unten maille, vaikka tuskin siitä mitään tulee. Anttikin on kipeä, tuolla se reppana makaa hullussa kuumeessa, toivottavasti ei lähtö tule tänä yönä, minä en ala synnyttämään ilman kaveria !