hohhoijaaa. ei kyllä kamalasti iskis enää tää maha pystyssä tönöttäminen, meinaan että ku selkä ei kestä istua, en pysty juoksemaan/hyppäämään ja kävely on sellasta vaappumista puolelta toiselle, mua närästää nykyään jatkuvasti, en nää omia varpaitani, naama on alkanu kukkimaan ja mun iho on turmeltunut raskausarvista. Kaiken kukkuraksi oon ihan hermoheikko ja vainoharhanen, jee onnea vaan kaikille ihmisille jotka joutuu mun kanssa olemaan päivittäin tekemisissä. Yöt on kamalia ihan vaan sen takia, että mulla on niin KUUMA koko ajan ja en pysty edes nukkumaan siinä asennossa missä tahtoisin. Sitte ku oon saanu vihdoin unenpäästä kiinni nii kissa tulee syömään mun varpaita ja kehräämään korvan viereen, kyllä täytyy sanoa että siinä vaiheessa oon jo melko pahalla päällä.

Noh, ei tää nyt sentään ihan pelkkää kärsimystä ja tuskaa ole, asiat vois olla pahemminkin. Mää vaan kaipailisin jo kääröä syliin ja oon ihan kypsä tähän loppuajan raskauteen.

Sitte näihin neuvola-asioihin... Tosiaan viime maanantaina kävin neuvolassa, hemppa arvot oli pompanneet takaisin sinne 165, vaikka en oo syönyt mitään rautavalmisteita aikoihin. Myös verenpaineet oli noussu, vaikka mulla yleensä hullun matalat, terkka sano että nää on merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Painoa oli tullu enää 25g per viikko. Sitten sisätutkimuksessa osoittautui, että mulla on kohdunkaulaa vielä 2cm jäljellä, mutta oli sentään pehmentynyt ja yhä vieläkin sormenkärjelle auki. Limatulppa tuli ainakin tänään, oli sellasta räkää housut täynnä (voitte kuvitella). Supistuksista ei tietoakaan. Kaveri liikkuu nyt masussa silleen tasaisen hitaasti, välillä ojentelee raajoja joka suuntaan niin että vatsa on hienoja patteja täynnä. Olo on niin kuin alien leffan tähdellä. Kaikista raivostuttavinta on ku lapsi alkaa hikottelemaan, sellasta tasasta sykähtelyä saattaa jatkua tuntikausia, se on niin ärsyttävän tuntoista että pinna meinaa palaa vähemmästäkin. Toisaalta hyvä vain että tekee niitä hengitysharjoituksia...

Eipä tässä voi oikein muuta sanoa kuin että oon kokeillut (ja teen vieläkin pakonomaisesti) kaikkea mahdollista saunomisesta piimän juontiin, eikä tyttö näytä tahtovan ulos. Mua niin pelottaa se yliaikaisuus ja synnytyksen käynnistäminen, että ei mitään rajaa. Noh, jos mä vielä laittaisin sitä masu
kuvaa ja koittaisin sitten kömpiä tonne unten maille, vaikka tuskin siitä mitään tulee. Anttikin on kipeä, tuolla se reppana makaa hullussa kuumeessa, toivottavasti ei lähtö tule tänä yönä, minä en ala synnyttämään ilman kaveria !